Heraldiikka

Heraldiikka tarkoittaa vaakunatiedettä, -taidetta, -oppia ja -oikeutta.

Heraldiikan tavoitteena on, että vaakuna on selkeä ja yksinkertainen. Heraldiikan säännöt vaihtelevat hieman maittain. Heraldinen termistö on erittäin runsasta.

Heraldiikan historia alkaa keskiajalta, jolloin ritarit käyttivät vaakunoita tunnuksinaan. Ritareille oli tärkeää, että erotti taistelun tiimellyksessä omat joukot vihollisista mahdollisimman helposti. Vaakunalla pyrittiin myös peloittelemaan vihollisia, minkä vuoksi vaakunaeläimet ja -oliot tänä päivänäkin irvistelevät kynnet esillä.

Heraldiikan sääntöjä voi käyttää hyväkseen minkä tahansa tunnuksen suunnittelussa, jotta tunnuksesta tulee selkeä ja yksinkertainen.

Värisäännöt

Tiedosto:Wosm.gif

WOSM:n tunnus

Metalli ei ole metallin vieressä eikä väri värin vieressä.

Heraldiset värit eli tinktuurit jakautuvat kolmeen ryhmään: metalleihin, varsinaisiin väreihin ja turkiksiin. Metalleja ovat kulta (keltainen) ja hopea (valkoinen). Varsinaisia värejä ovat musta, vihreä, punainen ja sininen. Myös purppura on käytössä ulkomaisessa heraldiikassa, mutta on harvinainen. Se on käytössä mm. Partioliikkeen Maailmanjärjestön tunnuksessa. Suomalaisessa heraldiikassa turkiksia (kuviointeja) ovat kärpännahka ja oravannahka.

Värejä pyritään käyttämään mahdollisimman vähän selkeyden vuoksi. Ihanne on kaksi väriä, joista toisen on oltava metalli. Kolmas väri edellyttää hyvin perusteluta syytä ja neljäs on jo huonoa heraldiikkaa.

Vaakuna

Partioheraldikkojen vaakuna

Vaakunaan kuuluu yleensä kilven lisäksi kypärä peitteineen ja kypäränkoristeita, joskus myös vaalilause. Pelkkä kilpikin riittää. Aatelisilla, hallitsijoilla, valtioilla ja joillain järjestöillä voi olla käytössä myös kilvenkannattajat, alusta eli postamentti, kruunajaisviitta- tai teltta. Joskun kilven taustalle asetetaan myös kunniamerkkejä, ritaritunnuksia yms.

Suomessa aatelisvaakunoista kirjaa pitää Ritarihuone, sekä Suomen Heraldinen seura rekisteröi porvarisvaakunoita. Kuka tahansa voi suunnitella itselleen oman vaakunan ja rekisteröidä sen seuran rekisteriin.

Kilpi

Vaakunan kilven ulkomuoto on vaihdellut vuosisatojen tyylisuuntien mukana. Kilpeä katsotaan sen kantajan näkökulmasta, minkä vuoksi oikea on vasen ja päinvastoin. Kilven yläosa on laki ja alaosa tyvi.

Kilpi voidaan jakaa eri tavoin osiin ja siihen voidaan sijoitella erilaisia tunnuskuvioita ja hahmoja. Yksinkertaisuus on hyve tässäkin.

Vaakunaselitys

Vaakunaselitys kuvaa sanallisesti (heraldiikan termeillä) vaakunan värit, tunnukset ja muun sommittelun. Vaakunan kuvan voi piirtää kuka tahansa selityksen perusteella. Selityksen tulee siis olla selkeä ja vain yhdellä tavalla ymmärrettävissä.

Logo vai vaakuna

Usein yksinkertaista logoa kutsutaan vaakunaksi vaikka se ei täytä vaakunan kriteerejä. Vaakunan on oltava piirrettävissä yksinkertaisesta selityksestä. Vaakunan värit ovat heraldisia ja noudattavat värisääntöjä. Vaakuna voidaan piirtää erimuotoisille kilville tunnistettavuuden kärsimättä. Jos vaikkapa lippukunnalla on oma vaakuna, kannattaa se rekisteröidä Suomen Heraldisen seuran rekisteriin.

Vaakunasta lipuksi

Vaakuna voidaan muuntaa lipuksi, joten samat säännöt pätevät pääpiirteittäin myös lipuissa. Vaakunaa ei siirretä sellaisenaan lippuun, vaan vaakunan tunnuskuviot sijoitellaan lippuun tasapainoisesti eli kilpi jätetään pois.

Suomen Partiolaisten tunnustoimikunta opastaa lippukuntien lippujen suunnitelijoita sekä kerää lippukuntalippujen arkistoa. Myös Partiowikiin kerätään kuvat ja selitykset lippukuntien tunnuksista.

Heraldiikkaan liittyviä sivuja PartioWikissä

• Lippu
• Liputuspäivä
• Risti

Heraldiikkaan liittyviä kuvia PartioWikissä

• Liput
• Huivit
• Tunnukset
• Merkit

Linkkejä

• Partioheraldikot [1]
• Suomen Heraldinen seura

Lähteet

• Suomen Heraldinen seura, Heraldiikan opas 1997, ISBN 951-98088-0-9
• Suomalaisuuden liiton tunnustoimikunta: Lippusanastoa ja -käsitteitä, ISSN 0784-7602