Heraldiikka
PartioWiki
Heraldiikka tarkoittaa vaakunatiedettä, -taidetta, -oppia ja -oikeutta.
Heraldiikan säännöt vaihtelevat hieman maittain. Heraldiikan tavoitteena on, että heraldinen tunnus on selkeä ja yksinkertainen.
Heraldiikan sääntöjä voi käyttää hyväkseen minkä tahansa tunnuksen suunnittelussa, jotta tunnuksesta tulee selkeä ja yksinkertainen. Heraldinen tunnus voidaan sommitella erilaisille kentille; vaakunakilvelle, lippukankaalle, viiriin, pöytästandaariin tai vaikka partiohuiviin. Kenttä voidaan jakaa eri tavoin osiin ja siihen voidaan sijoitella erilaisia heraldisia kuvioita ja hahmoja. Yksinkertaisuus on hyve tässäkin.
Suomen Partiolaisten tunnustoimikunta opastaa lippukuntien lippujen ja huivien suunnitelijoita sekä kerää lippukuntalippujen arkistoa. Myös Partiowikiin kerätään kuvat ja selitykset lippukuntien tunnuksista.
Sisällysluettelo |
Historia
Heraldiikan historia alkaa keskiajalta, jolloin ritarit käyttivät vaakunoita tunnuksinaan kilvissä. Ritareille oli tärkeää, että erotti taistelun tiimellyksessä omat joukot vihollisista mahdollisimman helposti. Vaakunalla pyrittiin myös peloittelemaan vihollisia, minkä vuoksi vaakunaeläimet ja -oliot tänä päivänäkin irvistelevät kynnet esillä.
Värisäännöt
Metalli ei ole metallin vieressä eikä väri värin vieressä.
Heraldiset värit eli tinktuurit jakautuvat kolmeen ryhmään: metalleihin, varsinaisiin väreihin ja turkiksiin. Metalleja ovat kulta (keltainen) ja hopea (valkoinen). Varsinaisia värejä ovat musta, vihreä, punainen ja sininen. Suomalaisessa heraldiikassa turkiksia (kuviointeja) ovat kärpännahka ja oravannahka. Ulkomaisessa heraldiikassa on käytössä myös muitakin värejä, metalleja ja turkiksia, mutta niitä käytetään melko vähän. Purppura on käytössä mm. Partioliikkeen Maailmanjärjestön tunnuksessa.
Värejä pyritään käyttämään mahdollisimman vähän selkeyden vuoksi. Ihanne on kaksi väriä, joista toisen on oltava metalli. Kolmas väri edellyttää hyvin perusteluta syytä ja neljäs on jo huonoa heraldiikkaa.
Vaakuna
Vaakunaan kuuluu yleensä kilven lisäksi kypärä peitteineen ja kypäränkoristeita, joskus myös vaalilause. Pelkkä kilpikin riittää. Aatelisilla, hallitsijoilla, valtioilla ja joillain järjestöillä voi olla käytössä myös kilvenkannattajat, alusta eli postamentti, kruunajaisviitta- tai teltta. Joskun kilven taustalle asetetaan myös kunniamerkkejä, ritaritunnuksia yms. Mikäli lippukunnalla on heraldinen lippu, voidaan siitä helposti muokata lippukunnalle vaakunakilpi.
Suomessa aatelisvaakunoista kirjaa pitää Ritarihuone, sekä Suomen Heraldinen seura rekisteröi porvarisvaakunoita. Seuran rekisteriin hyväksytään suomalaisten ja suomessa toimivien henkilöiden ja yhteisöjen vaakunoita.
Kilpi
Kilpi on vaakunan kenttä. Vaakunan kilven ulkomuoto on vaihdellut vuosisatojen tyylisuuntien mukana. Kilpeä katsotaan sen kantajan näkökulmasta, minkä vuoksi oikea on vasen ja päinvastoin. Kilven yläosa on laki ja alaosa tyvi.
Heraldinen selitys
Heraldinen selitys kuvaa sanallisesti (heraldiikan termeillä) tunnuksen värit, kuviot ja muun sommittelun. Heraldinen termistö on erittäin runsasta. Vaakunan kuvan voi piirtää kuka tahansa heraldiikan termistön tunteva selityksen perusteella. Selityksen tulee siis olla selkeä ja vain yhdellä tavalla ymmärrettävissä.
Logo vai vaakuna
Usein yksinkertaista logoa kutsutaan vaakunaksi vaikka se ei täytä vaakunan kriteerejä. Vaakunan on oltava piirrettävissä yksinkertaisesta selityksestä. Vaakunan värit ovat heraldisia ja noudattavat värisääntöjä. Vaakuna voidaan piirtää erimuotoisille kilville tunnistettavuuden kärsimättä. Jotta logo täyttää heraldisen tunnuksen vaatimukset on sen muoto ja sisältö oltava heraldisesti helposti selitettävä.
Heraldiikkaan liittyvää sisältöä PartioWikissä
Heraldiikka-artikkelit ja -kuvat löytyvät PartioWikin luokasta Heraldiikka.
Linkkejä
Lähteet
- Suomen Heraldinen seura, Heraldiikan opas 1997, ISBN 951-98088-0-9
- Suomalaisuuden liiton tunnustoimikunta: Lippusanastoa ja -käsitteitä, ISSN 0784-7602
- Partioheraldikot ry, Liehuvat värit 4/87 1987, ISSN 0357-1432
