Keskustelu:Partiolupaus

Jessus tätä uutta lupausta. Kuka lupaa toteuttaa <ikäkauden> ihanteita? Miksei saman tien luvata kerralla toteuttaa PARTIOIHANTEITA? Onhan suomessa monikon partitiivi. Muuten uusi lupaus on minusta moitteeton ja ehkä vanhaa juhlavampikin.

Tässä vielä rautalankamalli:

Jos ei haluta, että itsenäisyyspäivän kirkossa ravataan jatkuvasti edestakaisin, on eri ikäkausien partiolaisten annettava lupauksia samaan aikaan. Miltä kuulostaa, kun yhteen ääneen kukin julistaa tahtovansa toteuttaa tarpojan, samoajan ja vaeltajan ihanteita?Minusta se kuulostaisi mölinältä joka ei sovi muuten juhlavaan tilaisuuteen. Entä miltä kuulostaa, kun luvataan toteuttaa vaikkapa aikuisen ikäkauden ihanteita? Vai eivätkö aikuiset lupaa mitään? <Ikäkauden ihanteet> (esim. seikkailijan ihanteet) kuulostaa vähän turhan lavealta lupaukselta. Partioihanteet olisivat sama asia kauniimmin ilmaistuna. --Lauri.jahkola 18. marraskuuta 2008 kello 07.38 (EET)

• Aikuisethan (yli 22v) ei sinänsä ole oma ikäkautensa. Aikuiset ovat partio-ohjelman mahdollistajia eikä ohjelman kohdeyleisöä. Takku 18. marraskuuta 2008 kello 08.00 (EET)

• Ihan totta. Se ei silti ratkaise koko ongelmaa. Ja luulenpa, että aikuiselle uuspartiolaiselle olisi silti mieluisaa antaa lupaus ja eläytyä siten nuorempien partiolaisten osaan. Miksei 40-vuotias vanhempi voisi kehittää itseään ihmisenä?

Sanoisin, että aikuisetkin (yli 22 v.) ovat ikäkausi sanan perinteisessä merkityksessä. Partiossa ei kuitenkaan ole aikuisille ohjelmaa muuten kuin koulutuksen (esim. metsäkurssi), tukemisen (esim. varainhankinta, kämpän kunnostus jne.) tai nuorempien ohjelman vetämisen (esim. pt-skaban rastilla, suurleirin palvelutehtävässä) merkeissä. Ainakin minulle merkitsee paljon olla partiolainen vaikka olenkin jo yli 22-vuotias. Ehkä aikuinen partiossa voidaan nähdä myös siten, että partio tukee hänen elämäänsä. Jos ei muuten, niin suojaapahan se alkoholismilta tiellä ikuisen nakkisuojan onneen.

Partioihanteet ovat ajatuksena niin jaloja, että kuulostaa tympeältä typistää ne tarpojan ihanteiksi tai seikkailijan ihanteiksi. Tuntuu siltä, että tässä kohdassa on väen väkisin koetettu tuoda uudistusta asiaan, joka ei sitä kaipaa.

Tosin sudenpennut voisivat minusta olla vieläkin erillään partioihanteista. Se korostaa sudenpentuikäkauden erityisluonnetta, että heillä on omat "sudenpennun ihanteensa". Ei kai maailmanjärjestöjen lupausmerkkejäkään saa ennen kuin seikkailijana?

--Lauri.jahkola 18. marraskuuta 2008 kello 14.13 (EET)

P.S. Miksi joku aina vänkää mutta kukaan ei koskaan tee jotain?

• Aikuisen roolin selkeytyessä ei ole mitään tarvetta aikuisten luvata. Laki ja lupaus konkretisoivat lapselle ja nuorelle partion arvopohjaa hänelle ymmärrettävästi. Uusi aikuinen kun käy "terkku"-modulit niin arvopohja lienee hallussa ja ei ole tarvetta rituaaleille. --Passukka 18. marraskuuta 2008 kello 14.05 (EET)

• Nyt riitti! sanoi poppamies. Rituaaleille on aina tarvetta. On ollut 100000 vuotta sitten ja on taatusti vastakin, vaikka kuinka sivistyneitä länsimaalaisia ollaan. Kutsuttakoon rituaaleja sen sijaan perinteiksi--Lauri.jahkola 18. marraskuuta 2008 kello 14.16 (EET)

• OFF TOPIC. Takku ja Passukka, osaisitteko vanhoina näätinä kertoa, mistä sellaisia yli 22-vuotiaita uuspartiolaisia löytyy? Helsingin Haagasta ei ole ihan tautista tunkua ikäpartioon tullut. Minusta aikuisten partiossakin pitää olla kiehtovia asioita, kuten lupauksenanto, ihanteet ja K-22 kämppäretket vaikka kunnostuksen ja sienestyksen verukkeella.--Lauri.jahkola 18. marraskuuta 2008 kello 14.25 (EET)