Vaellus

<scoutdict>69</scoutdict>

Kesällä vaeltaa voi myös meloen.

Talvella lumikengät helpottavat hangessa kävelyä.

Vaellus on maastossa tapahtuva kävely-, hiihto-, melonta-, ratsastus- tai esimerkiksi pyöräilymatka, joka kestää useita vuorokausia. Vaelluksella ei yövytä montaa yötä samassa paikassa, toisin kuin leirillä tai retkellä, poikkeuksena voidaan toki pitää välipäivä kävelemisestä tai muusta etenemisestä. Suunnistaminen onkin vaelluksilla usein isossa roolissa samoin jaksaminen ja retkeilytaidot.

Vaelluksen pikkuveli tai -sisar on haikki, joka järjestetään yleensä leirin yhteydessä.

Jos vaellus tehdään kävellen tai hiihtäen, voidaan sen yhteydessä suorittaa Karhunhammas-kaukoretkimerkki. Melojilla on oma kaukomerkkinsä Majavanhäntä. Jos vaellus ei ole riittävän vaativa kaukoretkimerkkiin, kannattaa tutustua vaellus- ja tutkimusmatkailija-taitomerkkien sisältöön [1]

Vaellukselle varustautuminen poikkeaa leireistä, sillä tavaroita kannetaan huomattavan pitkiä matkoja. Niinpä turhia varusteita ei oteta mukaan ja varusteet pakataan kunnolliseen rinkkaan. Majoitteeksi valitaan kevyt ja pieneen tilaan pakattava kuten tunneliteltta tai laavu, eikä leiritelttaa kuten Niger. Myös ruuan valinta ja valmistelut ovat tärkeitä, säilyvyys, valmistuksen helppous ja paino ratkaisevat vaelluksen ruokalistan. Lienee selvää ettei lasinen pakkaus ole järkevä, lisäksi moni ruoka-aine – kuten jauheliha – kannattaa kuivattaa, jotta ne säilyvät ja paino vähenee. Kukin meistä jaksaa kantaa noin kolmanneksen omasta painostaan, mutta vaativassa maastossa sekin on jo äärirajoilla. Talvivaelluksella paino ei ole niin tärkeässä asemassa, koska tavaroita voi vetää perässään ahkiossa.

Tyypillinen päivämatka voi vaihdella kokemuksesta ja maastosta riippuen patikoiden kymmenestä pariinkymmeneen kilometriin ja esimerkiksi meloen kymmenestä neljäänkymmeneen kilometriin. Kulkunopeus vaihtelee kulkutavasta, maastosta ja kulkijoista riippuen. Esimerkiksi patikointi rinkka selässä pimeällä, tiheässä metsässä, rakassa tai ylämäkeen on hitaampaa kuin eteneminen päiväsaikaan selvää polkua tai korkeuskäyrää pitkin. Patikoidessa vauhdiksi voi laskea noin 4 km/h tai tauot mukaan lukien noin 3 km/h, jos maasto on helppokulkuista eikä vaadi tarkkaa suunnistamista. Vaellusvauhti mitoitetaan hitaimman mukaan.

Lapissa vaellettaessa suosittuja kohteita ovat kansallispuistot ja muut suojelualueet, retkeilyalueet sekä erämaa-alueet. Pohjoisessa kannattaa hyödyntää ilmaisia autiotupia tilapäiseen yöpymiseen ja joissakin kohteissa jopa saunomiseen reitin varrella. Suomalaiset jokamiehenoikeudet ja autiotupaverkosto ovat ainutlaatuisia. Autiotupien kultaisia sääntöjä tulee noudattaa tuvassa yövyttäessä.

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa PartioWikia laajentamalla artikkelia. Harkitse myös voisiko tämän mallineen vaihtaa johonkin kuvaavammista tynkämallineista.