Tarinan kertominen
PartioWiki
Tarinat kuuluvat olennaisena osana partioon. Tarinoita kerrotaan laumakokouksissa, vuosijuhlissa, leirinuotioilla, yömyöhällä teltassa ja missä vain partiolaiset kohtaavat. Tarinan tarkoitus voi olla viihdyttää, pohjustaa tulevaa muuta ohjelmaa, antaa virikkeitä tai synnyttää keskustelua tai oivalluksia.
Hyvä tarinankertoja saa pelkällä ilmaisullaan suurenkin joukon hiljenemään ja kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Hän saa vedettyä kuulijat mukaan tarinaan. Tarinankerrontaa voi opetella valmiilla tarinoilla, mutta parhaat jutut ovat ominsanoin kuvattuja sattumuksia.
Vihjeitä tarinankertomiseen:
- Paras kertojan paikka on kuulijoista muodostuvan puoliympyrän keskipisteessä. Näin jokainen kuulee ja näkee kertojan tasavertaisesti ja samalla kertoja näkee kaikkien kuulijoiden ilmeet ja reaktiot. Puolikaari ei saa olla liian iso, jotta tunnelma säilyy intiiminä.
- Kertoja voi istua tai liikkua. Kuulijoiden tasolla istuva kertoja on lähellä kuulijoita. Tarinan mukaan liikkuva kertoja luo jännittävää ja vauhdikasta tunnelmaa.
- Katsekontakti vetää kuulijat mukaan kertomukseen. Katso kaikkia kuulijoitasi, samalla näet kuulijoiden reaktiot.
- Kerro omin sanoin, älä lue.
- Puhu hitaalla rytmillä, selkeästi ja yksinkertaisin lausein.
- Tauko on tehokeino. Tauko korostaa edellä sanottua ja antaa kuulijalle aikaa ymmärtää.
- Iloiset asiat kerrotaan hymyä äänessä ja kun tarinassa huudetaan, korottaa kertojakin ääntään. Salaisuudet voi kuiskata.
- Ilmeiden, eleiden, äänenpainojen ja ruumiinkielen on oltava yhtä tarinan kanssa. Jos tarinassa on surua, ei kertojakaan voi olla nauravainen.
- Äänenkäytöllä, liikehdinnällä, asulla, kynttilöillä, välimusiikilla ja muulla rekvisiitalla luodaan tunnelmaa. Tarinasta muodostuukin esitys.
